Kolmannes runkosarjasta on takana ja seuraavassa hiukan tarinaa siitä, mitä on tapahtunut ja mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan.
Aloitetaan ikävillä asioilla, jotka kuitenkin tavalla tai toisella urheiluun kuuluvat, nimittäin loukkaantumiset. Tänä vuonna tämäkin lista on ollut valitettavan pitkä, mutta omalla tavallaan myös erikoinen. Erikoinen siksi, että ”vammat” ovat olleet erilaisia, mitä pesäpalloilussa yleensä.
Kuusiston Antti toipuu edelleen mykoplasmasta, mutta jokainen päivä on ollut parempi ja Manu alkaa olla jopa elämänsä kunnossa. Lönnmarkin Tuomon ”keskari” on nyt saatu siihen kuntoon, että täyspäiväinen pelaaminen onnistuu. Lönnin huippukunto on ajoitettu tänä vuonna elokuun loppuun ja erityisesti syyskuun alkuun. Valitettavin tapaus oli tai on edelleen Huuskosen Hannun tapaturma. Tällä hetkellä tilanne on se, että juhannuksen jälkeen otetaan uudet kuvat ja lääkäri päättää kuvien perusteella jatkuuko lepo, vai onko mahdollista aloittaa jonkinasteinen harjoittelu. Joitakin pienempiä vammoja on tässä matkan aikana sattunut, mutta jätetään ne nyt mainitsematta. Tästä päivästä eteenpäin emme anna enää tietoja loukkaantumisista ulospäin, vaan pidämme ne omana tietonamme.
Tätä kirjoittaessani pelejä on takana yhdeksän, pisteitä 19 ja sarjassa olemme sijalla 2. Enemmänkin pisteitä voisi olla, mutta tämänhetkiseen tilanteeseen kaikkien tapahtumien jälkeen olen ja joukkueemme on ihan tyytyväinen. Muutama harmittava jaksotappio on tullut, mutta vastaavasti myös hienoja nousuja muutaman juoksun takaa.
Yhtenä isona teemana koko vuoden aikana on ollut peleihin valmistautuminen. Olemme käyttäneet tuon asian ”parantamiseen” paljon aikaa ja myös paljon resursseja. Työ on edelleen kesken, mutta testaamalla erilaisia käytäntöjä koti- ja vieraspeleihin tulemme varmasti löytämään erittäin toimivan mallin, joka antaa meille mahdollisuuden pelata hyvin vaikka joka päivä. Erään TV-kommentaattorin sanat ”95% valmistautuminen tuo 50% tuloksen” ei ole ihan puuta heinää.
Talvella tuli kirjoitettua, että kauden aikana rakennamme eräänlaista palapeliä. Tuli myös mainittua, että palat ovat erittäin hyvät, mutta tarvitaan yhtenäinen joukkue laittamaan niitä yhteen. Kesäkuun loppu ja koko heinäkuu on nyt tämän palapelin kokoamisen tärkeintä aikaa. Pelirytmi on todella kova kun pelataan TI, TO,SU,TI,TO,SU- rytmillä lähes neljä viikkoa putkeen. Erilaisia kokeiluja ja pelitavan muutoksia on uskallettava kokeilla, jotta kaikki asiat ovat selvillä ja hyvin harjoiteltuna kun loppupelit alkavat. Lisäksi oman haasteensa tuo harjoittelu, varsinkin fysiikan osalta. Jopa pelien kustannuksella on harjoiteltava kovaa, jotta fysiikka pysyy tai on kovimmalla mahdollisella tasolla loppupeleissä.
Pelillisesti olemme aika lailla aikataulussa. Sisäpeli osalta isot muutokset lyöntijärjestyksessä ovat olleet tähän mennessä erittäin toimivia. Tilanteita olemme tehneet todella paljon jokaiseen peliin ja kun kelit lämpenivät, kotiuttajatkin alkoivat onnistua odotetulla tavalla. Vastustajille tekemämme muutokset ovat varmasti aiheuttaneet harmaita hiuksia ja näenkin, että tuo on yksi syy miksi olemme sisäpelissä onnistuneet, koska perinteisiä suorituksia ei ole tullut. Jatkossa tämä tietysti nyt tasoittuu kun vastustajat ovat saaneet enemmän tietoa käyttämistämme lyönneistä ja pelaavat niitä pois. Mutta juuri tämä asia tekee lajistamme erityisen hienon, kuinka tuohon reagoidaan?
Alkukauden peleistä yksi nousee ylitse muiden. Kotipeli Saarikentällä Sotkamon Jymyä vastaan. Lataus peliin oli niin kova, että vaikka peli ei pituudeltaan ollut kuin kaksituntinen, niin mehut oli poissa, niin pelaajilta kuin pelinjohdoltakin, huoltajista nyt puhumattakaan. Kova se taisi olla Sojynkin poijille, kun seuraavan päivän pelistä ei tullut mitään Koskenkorvalla. (kaikki kunnia Kossun joukkueelle). Vaikka tuo peli hävittiin, niin siitä jäi erittäin paljon positiivisia asioita mieleen ja samalla myös asioita, joita meidän täytyy parantaa, jotta Sojy kaatuu. Tunnelma pelin aikana oli juuri sitä mitä itse olen odottanut eniten. Ihan käsittämättömiä fiiliksiä tulee käytyä pelin aikana läpi.
Tällä viikolla ei ole pelejä ollut, mutta reenejä sitäkin enemmän. Varsin fysiikkapainotteisesti on menty ja juoksutestitkin vedettiin läpi torstaina. Tuloksista sen verran, että….no…. nosti hymyn huulille! Huomenna sunnuntaina erittäin tärkeä kotipeli Kiriä vastaan, joka on aina ollut inhottava vastustaja Vedolle. Tiistaina matkaamme Hiukan pesisstadionille ja ennen pientä juhannustaukoa otetaan toisen kerran yhteen oikein kunnolla paikallisen pesisjoukkueen kanssa. Jos joku epähuomiossa ei pääse paikalle, niin peli näkyy ruutu.fi- palvelussa.
Palataan taas asiaan, kun on asiaa…
Hyvää Juhannusta ja kesän jatkoa kaikille vedon kannattajille ja jonkin verran myös muille.
JUSSI JÄRVINEN
